Digitaalista oikeudenmukaisuutta koskeva säädös (Digital Fairness Act)– Osa 1: pelinsisäiset valuutat
Digital Fairness Act on herättänyt paljon keskustelua etenkin mikrotransaktioihin tulonsa perustavien pelien ja niiden tekijöiden keskuudessa. Supercellin toimitusjohtaja Ilkka Paananen on vahvasanaisesti vastustanut säädöstä (Supercellin kirje saatavilla esim. täältä): “ei tapeta yhtä vähistä Eurooppalaisista teknologia-alan menestystarinoista”. Mutta mistä säädöksessä on kyse? Huom. viittaan tekstissä pelisisäisillä valuutoilla vain niihin valuuttoihin, joita voidaan ostaa rahalla. Eli perinteiset pelaamalla ansaittavat valuutat, joita ei voi lainkaan ostaa (suoraan tai epäsuoraan) eivät ole tässä käsittelyssä.
Valmistelussa oleva säädös
Digital Fairness Act (DFA) on alkuvaiheen valmistelussa oleva EU-säädös, jonka tarkoituksena olisi tilkkiä muun EU-sääntelyn jättämiä aukkoja kuluttajille haitallisiin toimintatapoihin digitaalisessa ympäristössä.
Komissio pyysi kannanottoja luonnokseen siitä, mitä säädöksen tulisi sisältää. Kommentoitavana ollut asiakirja oli neljän sivun mittainen ja sisälsi ajatuksia mahdollisesti tässä säädöksessä säänneltävistä asioista. Minkäänlaista lakitekstiä ei tästä säädöksestä siis vielä ole. Kommentointimahdollisuus päättyi 24.10.2025.
Nämä säänneltäviksi ehdotetut aukot perustuvat EU:n Komission laatimaan “Digital Fairness Fitness Check” raporttiin, jossa käsiteltiin nykyisen sääntelyn tilaa sekä tunnistettuja puutteita laajasti – onhan raportti yli 200-sivuinen.
Näihin tunnistettuihin haitallisiin toimintapoihin pyritään vaikuttamaan mm. menetelmillä, joilla:
estetään kaupan alan toimijoita käyttämästä pimeitä käytäntöjä ja muita sopimattomia menetelmiä, jotka painostavat, harhauttavat ja manipuloivat kuluttajia verkossa
puututaan riippuvuutta aiheuttaviin suunnitteluominaisuuksiin, joiden vuoksi kuluttajat, erityisesti alaikäiset, käyttävät liikaa aikaa ja rahaa tavaroihin ja palveluihin verkossa, ja parannetaan siten kuluttajien mahdollisuuksia hallita verkkokokemustaan
puututaan digitaalisten tuotteiden ongelmallisiin ominaisuuksiin esim. videopeleissä, erityisesti kun on kyse niiden vaikutuksesta alaikäisiin
puututaan ongelmallisiin personointikäytäntöihin, myös tilanteisiin, joissa kuluttajien haavoittuvuuksia käytetään hyväksi personoidun mainonnan ja hinnoittelun tarkoituksissa
ennaltaehkäistään verkkovaikuttajien harjoittamia haitallisia käytäntöjä (esim. kaupallisen viestinnän ilmoittamatta jättäminen, haitallisten tuotteiden mainostaminen seuraajille ja yhteistyöyritysten vastuun selkeyttämättä jättäminen)
puututaan sopimattomiin hinnoittelukäytäntöihin (esim. hinnan pilkkominen tai ”alkaen”-hinnoittelu, jos kaupan alan toimija käyttää dynaamista hinnoittelua, sekä prosentuaaliset tai kiinteän summan alennukset, jotka johtavat kuluttajaa harhaan mainonnassa)
puututaan digitaalisiin sopimuksiin liittyviin ongelmiin (esim. tilausten peruuttamisen vaikeus, automaattiset uusimiset tai maksuttomien kokeilujen muuntaminen maksullisiksi tilauksiksi sekä chatbottien käyttö asiakaspalvelussa).
Kuten listasta voidaan huomata, säädös kohdistuisi hyvin laaja-alaisesti erilaisiin kuluttajien digitaaliseen ympäristöön liittyviin ongelmiin. Huomattava on, että ko. listaus on vain suuntaa-antava ja annetun palautteen perusteella lopullinen säädösehdotus voikin näyttää erilaiselta.
Mikrotransaktiot, pelinsisäiset valuutat ja peliteollisuus
Palataan alkuun ja Supercellin kirjeeseen, joka summaa peliteollisuuden – tai ainakin “free to play (f2p)” peliteollisuuden – ajatukset pelinsisäisiin valuuttoihin liittyen. Supercellin kommentit liittyvät yllä olevan listauksen “digitaalisten tuotteiden ongelmallisiin ominaisuuksiin esim. videopeleissä”.
Tätä kohtaa pitää lukea yhdessä yllä mainitun Fitness checkin sekä Kuluttajaviranomaisten yhteistyöverkoston (the Consumer Protection Cooperation Network “CPC”) suositusten liittyen pelinsisäisten valuuttojen käyttämisen periaatteisiin kanssa. Kyseiset periaatteet ovat tiivistetysti:
1. Hinnan ilmoittamisen tulisi olla selvää ja läpinäkyvää
Kaikesta pelinsisäisestä digitaalisesta sisällöstä ja palveluista on ilmoitettava hinta todellisena rahana selkeästi ja ymmärrettävästi. Tämä on erityisen tärkeää, jotta kuluttajat eivät joudu harhaan pelinsisäisten valuuttojen käytön vuoksi, mikä hämärtää todellisia kustannuksia.
2. Olisi vältettävä käytäntöjä, jotka hämärtävät pelinsisäisen digitaalisen sisällön ja palvelujen kustannuksia
Myyjien tulisi välttää käytäntöjä, jotka peittävät pelinsisäisen sisällön tai palvelujen hinnan, jotta kuluttajat ymmärtäisivät niiden todelliset kustannukset (ilmoitettuna oikeana rahana). Vältettäviä käytäntöjä ovat esimerkiksi monien erilaisten pelinsisäisten valuuttojen käyttäminen yhdessä pelissä tai useiden pelinsisäisten valuuttavaihtojen vaatiminen ennen ostotapahtumaa.
3. Olisi vältettävä käytäntöjä, jotka pakottavat kuluttajat ostamaan tarpeetonta pelinsisäistä valuuttaa
Myyjien ei tulisi suunnitella pelejä tavoilla, jotka vääristävät kuluttajien taloudellista käyttäytymistä pakottamalla heidät käyttämään enemmän todellista rahaa pelinsisäiseen valuuttaan kuin mitä he tarvitsevat valitun sisällön ostamiseen. Esimerkiksi pelinsisäisten valuuttojen tarjoaminen vain nipuissa, jotka eivät vastaa ostettavan sisällön arvoa, on vältettävä.
4. Kuluttajille tulisi tarjota selkeät ja ymmärrettävät ennakkotiedot
Myyjien on noudatettava lakisääteisiä velvoitteitaan tarjota kuluttajille selkeät ja kattavat ennakkotiedot, kun he tarjoavat pelinsisäisiä valuuttoja tai digitaalista sisältöä/palveluja ostettavaksi. Näitä tietoja ovat muun muassa tuotteen pääominaisuudet, myyjän tiedot, hinta todellisena rahana, peruuttamisoikeus ja lakisääteinen takuu.
5. Kuluttajien peruuttamisoikeutta tulisi kunnioittaa
Myyjän on noudatettava eurooppalaista kuluttajansuojalainsäädäntöä ja ilmoitettava kuluttajille peruuttamisoikeuden käyttämisestä sekä sallittava sen käyttö 14 päivän kuluessa, jos digitaalisen sisällön osalta ei ole saatu kuluttajan nimenomaista suostumusta välittömään käyttöön (jolloin oikeus peruuttamiseen menetettäisiin). Tämä koskee myös pelinsisäisten valuuttojen ostoa.
6. Sopimusehtojen tulisi olla kohtuullisia ja kirjoitettu selkeällä kielellä
Videopelien ja niihin liittyvien pelinsisäisten valuuttaostojen sopimusehtojen on oltava kirjoitettu selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä. Ehdot eivät saa rajoittaa kuluttajien lakisääteisiä oikeuksia eivätkä aiheuttaa merkittävää epätasapainoa osapuolten oikeuksissa kuluttajan vahingoksi.
7. Pelisuunnittelun ja pelaamisen tulisi kunnioittaa eri kuluttajien haavoittuvuuksia
Pelinsisäisten valuuttojen käyttö irrottaa kulutuksen todellisesta rahasta, mikä voi vääristää taloudellista käyttäytymistä erityisesti haavoittuvien kuluttajien, kuten lasten, kohdalla. Myyjien tulee ottaa pelaajien haavoittuvuudet huomioon pelisuunnittelussa ja välttää kaupallisia käytäntöjä, jotka niitä hyödyntävät.
Pelinsisäiset valuutat ja Supercell
Kirjeessään Supercell vertaa pelinsisäisiä valuuttoja huvipuiston poletteihin joita voi huvipuiston sisällä käyttää valuuttana ja kuinka pelinsisäisten valuuttojen tarkoitus on, kuten polettienkin, helpottaa kuluttamista vähentämällä pelinsisäisten rahaostojen määrää. Tätä perustellaan pelaajakokemuksen parantamisella.
Vaikka huvipuistovertaus osittain on hyvinkin osuva, eroavat pelinsisäiset valuutat kuitenkin hieman vertauksessa esitetyistä poleteista. Huvipuistoissa poletteja voidaan käyttää pääsääntöisesti kaikkiin huvituksiin, mitä huvipuistosta löytyy. Jotta vertaus tässä tapauksessa olisi järkevä tulisi yhden pelin vastata kokonaista huvipuistoa. Pelinsisäiset valuutat ovat nimittäin pääsääntöisesti sidottuja yhteen peliin, eikä niitä voi siirtää saman pelinkehittäjän toisten pelien välillä.
Toiseksi pelinsisäisten valuuttojen tarkoitus liittyy sinänsä myös pelaajien ostoskokemuksen helpottamiseen, ettei korttitietoja tarvitse joka välissä syöttää, mutta tämäkin etu hieman ontuu mobiilipelimaailmassa, jossa maksuun käytettävät korttitiedot ovat sovelluskaupassa valmiina. Pääsyy pelinsisäisten valuuttojen käyttämiselle on kuitenkin pelin tulojen kasvattaminen. Kuten yllä olevissa periaatteissa tuodaan ilmi, hyvin usein pelinsisäiset valuutat pystyy ostamaan vain tietyn kokoisissa paketeissa. Eli et voi ostaa juuri haluamaasi määrää valuuttaa vaan sinun täytyy ostaa tietyn kokoinen paketti. Mitä isomman määrän ostat kerralla, sitä halvemmaksi yksittäinen valuutta tulee. Tätä Supercellkin tarkoittaa, kun se mainitsee, että valuutan rahallinen arvo on vaikeaa näyttää jokaiselle henkilölle, kun he ovat voineet ostaa valuuttaa eri hinnalla riippuen paketista.
Tulonlähteenä oleminen liittyykin olennaisesti siihen, että valuuttaa saa ostettua vain paketeissa — jos voisit ostaa haluamasi määrän valuuttaa ei seuraavaa ongelmaa olisi. Usein pelinsisäiset ostokset on hinnoiteltu niin, että tietyn paketin ostamalla saat tietyn hintaisen tuotteen ostettua pelin sisällä. Paketti on kuitenkin sen kokoinen, että et juuri ja juuri saa jotain toista tuotetta, vaan sinun tulisi ostaa isompi paketti tätä varten. Jos taas ostat halvemman tuotteen, sinulla jää valuuttaa yli, mutta tämä ylijäävä osuus ei riitäkään toiseen tuotteeseen. Kummatkin tilanteet johtavat sinua ostamaan uuden täydentävän paketin valuuttaa ja tästä alkaa uusi kierre.
On siis hyvin harhaanjohtavaa perustella pelinsisäisten valuuttojen tarkoitusta pelaajakokemuksen parantamisella. Mobiilipeleissä on hyvinkin mahdollista toteuttaa ostokokemus jouhevasti ilman pelinsisäisiä valuuttoja. Kun otetaan vielä huomioon, ettei tulevalla sääntelyllä oltaisi kieltämässä pelinsisäisiä valuuttoja lainkaan, ei koko Euroopan peliteollisuuden luhistuminen tästä ole todennäköistä.
Euroopplaisen peliteollisuuden riippuvuus pelinsisäisistä valuutoista
Supercell kirjeessään mainitsee useamman Eurooppalaisen pelin, eikä pelkästään omia pelejään, osoittaakseen pelinsisäisten valuuttojen merkityksen teollisuudelle. On totta, että suurin osa mainituista peleistä on siirtynyt jonkinasteiseen pelinsisäisten valuuttojen käyttämiseen ja mikrotransaktioihin, ei yksinpeleinä pelattavissa Witcher peleissä näitä kuitenkaan ole ja pelinvalmistaja on sanonutkin, ettei se missään nimessä aio tuoda pelinsisäisiä valuuttoja yksinpeleihinsä - kehitteillä olevan moninpelin osalta asia on kuitenkin avoin.
Pelin sisäisiin valuuttoihin perustuva ansaintamalli ei ole ainoa mahdollinen ansaintamalli peleille. Pelinsisäiset valuutat usein liittyvät F2P periaatteella pelattaviin peleihin, joita voi pelata siis ilmaiseksi, mutta peleissä voi ostaa tiettyjä asioita. On totta, että verrattuna perinteiseen malliin, jossa maksetaan pelistä kerran isompi summa, tämä ansaintamalli tuo paljon enemmän tuloja pelinkehittäjille, minkä vuoksi muutoksia vastustetaankin ankarasti.
Ennen pelinsisäisiä valuuttoja peleihin on 2000-luvulla hivuttautunut ensin perinteisten lisäosien lisäksi maksullista ladattavaa sisältöä (ns. “DLC”), jotka toimivat esiasteena kokonaan pelinsisäisiin valuuttoihin perustuville ansaintamalleille. Näistä DLC:stä nupistiin jo aikanaan, mutta F2P pelien myötä ansaintamalliin tuli raju muutos.
Nykyisin lähes jokaisesta moninpelistä löytyy myös ns. “battle pass”, jossa ilmaisen version lisäksi on myös maksullinen battle pass, jossa maksat hieman rahaa siitä, että saat pelaamalla auki enemmän ja/tai parempia palkintoja. Tämä ei vaadi pelinsisäisiä valuuttoja lainkaan.
Pelinsisäiset valuutat eivät itsessään ole välttämättä huono asia. Kuitenkin se millä tavalla niitä myydään voi olla ongelmallista ja johtaa siihen, että peli yrittää myydä ns. “valaille” (“whales” eli henkilöt, jotka käyttävät hyvin paljon rahaa peleihin) mahdollisimman paljon sisältöä. Tämäkään ei välttämättä ole kovin ongelmallista, jos ostettavat asiat eivät vaikuta kilpailullisissa peleissä itse peliin mitenkään, eli kyse on vain kosmeettisista ostoksista tai uusien hahmojen avaamisesta. Ongelmallista on, kun peli siirtyy ns. “pay to win (P2W)” puolelle. Tällöin pystyt rahalla saamaan itsellesi hyötyä pelinsisäisesti muihin pelaajiin verrattuna.
Valitettavaa onkin, että Supercellin omat pelit ovat huomattavasti menneet P2W puolelle. Supercellin peleissä sen lisäksi, että voit avata hahmon rahalla tai ilmaiseksi, on sinun kehitettävä niitä keräämällä asioita, joita voit hankkia oikealla rahalla. Esim. Clash Royale pelissä sinulla on käytössäsi kortteja joilla pelaat, mutta jokaisella kortilla on myös taso, joka kehittää korttia paremmaksi. Selvää on, että mitä korkeampi taso kortillasi on, sitä isompi etulyöntiasema sinulla on toisiin pelaajiin. Tämän lisäksi kyseisessä pelissä on evoluutioita korteille, mestarikortteja ja myös torneja voi nykyään kehittää. Uudistuksena on tulossa myös jälleen korttien maksimitason nosto tasosta 15 tasoon 16 sekä uudet “sankarikortit”. Onko kyse pelaajien pelikokemuksen parantamisesta vai tulojen maksimoimisesta?
Tunnistakaa lobbaus
Valitettavaa onkin, että pelialan lobbaaminen on vaikuttanut myös Suomen poliitikkojen asenteeseen asiassa. Kuten olen selostanut, ei tämän sääntelyn osalta ole vielä mitään lyöty lukkoon, minkä vuoksi lobbaaminen on kovassa vauhdissa. Mielenkiintoiseksi koko asian vastustamiseksi tekee myös se, että Supercell itsekin jo nyt on siirtynyt suoriin euromääräisiin ostoksiin pelin sisällä ja pelinsisäinen valuutta on vain vaihtoehtoinen tapa ja tiettyihin asioihin osallistumisen edellytys. Pelinsisäistä valuuttaa voi kuitenkin ansaita myös pelaamalla, minkä vuoksi Euroopan peliteollisuuden tuhoaminen pelinsisäisten valuuttojen ongelmakohtiin puuttumalla onkin erittäin ylitseampuva lausahdus.
Kuitenkin kaikki tämä pelinsisäisiin valuuttoihin liittyvä keskustelu on vain yksi osa ehdotettua sääntelyä. Koko sääntelyä ei tulisi arvioida tämän yksittäisen sääntelykohteen valossa. Tämän blogisarjan seuraavissa osissa käymme läpi näitä muita kohtia ehdotetussa sääntelyssä.
Case Anneli Auer - kuinka samaa asiaa käsitellään taas oikeudessa?
Anneli Auerin ja Jens Kukan nimet ovat jälleen tiedotusvälineissä pääuutisissa ja heidän oikeudenkäyntiään seurataan tiiviisti mediassa. Miten on mahdollista, että vieläkin he ovat oikeudessa ja vielä samasta asiasta kuin yli kymmenen vuotta sitten?
Jukka S. Lahden murha
Anneli Auerin nimi päätyi ensin lehtien palstoille vuoden 2006 joulukuussa tapahtuneen Ulvilan surmaksi kutsutun ratkaisemattoman rikoksen yhteydessä, jossa hänen aviomiehensä Jukka S. Lahti murhattiin heidän yhteisessä kodissaan. Heillä oli neljä yhteistä lasta, jotka olivat teon aikana 2, 4, 7 ja 9-vuotiaita. Tämä tapaus päätyi käräjäoikeuteen vasta vuonna 2010, kun monien tutkintalinjojen jälkeen syytetyksi nousi Auer.
Jo tämä murhana oikeuteen viety syyte käsiteltiin kahdella kierroksella koko prosessin läpi käräjäoikeudesta Korkeimpaan oikeuteen. Käräjäoikeudessa Auer tuomittiin murhasta elinkautiseen marraskuussa 2010 ja hovioikeudessa hänet katsottiin syyttömäksi heinäkuussa 2011.
Hovioikeuden tuomion jälkeen Auerin veli, jonka luokse Auerin lapset sijoitettiin keväällä 2010, oli yhteydessä asian syyttäjään kertoaksen, että lapset olivat kertoneet uusia asioita murhayöstä. Tämän johdosta poliisia pyydettiin suorittamaan asiassa lisätutkintaa. Tämän lisätutkinnan tuotosten vuoksi Korkein oikeus katsoi, että asia tulee palauttaa takaisin käräjäoikeudelle käsiteltäväksi, koska muuten merkittävää osaa todistelusta olisi tullut arvioitua vain yhdessä oikeusasteessa. Tämän vuoksi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi asia oli palautettava käräjäoikeuteen.
Ja niin alkoi toinen kierros tässä käsittelyssä. Uudelleen käräjäoikeudessa katsottiin joulukuussa 2013 Auerin syyllistyneen miehensä murhaan. Auer valitti asiasta hovioikeuteen ja hovioikeus hylkäsi jälleen murhasyytteen helmikuussa 2015. Syyttäjä, Auerin kolme nuorinta lasta sekä Jukka S. Lahden sukulainen hakivat asiassa valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Syyttäjät hankkivat valitusluvan tueksi vielä lisää asiantuntijalausuntoja. Kuitenkin korkein oikeus hylkäsi kaikki valituslupahakemukset joulukuussa 2015, joten hovioikeuden vapauttava päätös jäi tässä tapauksessa voimaan.
Koska Auer oli ollut vangittuna asioiden käsittelyn aikana aiheettomasti, hänelle korvattiin syyttömänä vankilassa olemisesta yli 600 vuorokauden ajalta yhteensä 568 600 euroa.
Oikeudelliselta kannalta siis murhaa käsiteltiin kaksi kertaa koko oikeusprosessin läpi, koska rikoksen tutkinnassa hankittiin yllättäen lisätodistelua asian mennessä korkeimpaan oikeuteen. Myös toisella kierroksella asian mennessä korkeimpaan oikeuteen asiassa hankittiin lisätodistelua. Asiaa siis käsiteltiin murhan tapahtumisesta laskien yhdeksän vuotta ja vielä kahdeksan vuotta tapahtuman jälkeen asiassa yritettiin hankkia uutta todistelua. En tässä käynyt yksityiskohtaisesti läpi kaikkia rikoksen tutkintaan liittyviä outoja käänteitä, jotka tekevät koko prosessista hyvin kyseenalaisen.
Yhtenä esimerkkinä kuitenkin nostan sen, että vuonna 2012, eli ensimmäisen vapaaksi lukevan tuomion jälkeen, todisteena asiassa ollut hätäpuhelutallenne lähetettiin Yhdysvaltojen liittovaltion keskusrikospoliisille FBI:lle tutkittavaksi, koska yksi Auerin lapsista oli kertonut kuulleensa c-kasettinauhurin nappien äänen murhayönä eli väitteenä oli, että puhelutallenteella kuuluvat murhatun äänet olisi etukäteen nauhoitettu. FBI oli myös aiemmin vuonna 2010 auttanut asiassa parantamalla huonolaatuisen puhelun ääntä. FBI ei löytänyt mitään viitteitä äänien muuntelusta tai ennalta äänitetystä aineistosta äänitteeltä.
Kuitenkin toisen prosessin valitusluvan yhteydessä vuonna 2015 syyttäjä oli hankkinut uuden asiantuntijamielipiteen valitusluvan tueksi juuri tästä samasta aiheesta. Asiantuntijamielipide saatiin kapellimestarilta, joka analysoi ääniohjelmistolla tallennetta oma-aloitteisesti ja tätä mielipidettä käsiteltiin asiantuntijaryhmässä. Syyttäjän mukaan tämä uusi todistelu osoitti tallenteen sisältävän ennaltaäänitettyä materiaalia.
Tämä uusien todisteiden hankinta ja jopa samasta asiasta, jossa on jo aiemmin hankittu asiantuntija-apua FBI:ltä niin myöhäisessä vaiheessa prosessia kertoo koko rikostutkintaan liittyvistä vakavista ongelmista, jotka asettavat prosessin kyseenalaiseksi. Miksi puhelutallennetta analysoitiin vasta 6 vuotta murhan jälkeen? Miksi sen laatua parannettiin virka-avulla vasta 4 vuotta murhan jälkeen? Miksi 3 vuotta FBI:n lausunnon jälkeen vielä samasta aiheesta yritetään hankkia uutta todistelua? Huomattavaa on myös se, että asia palautettiin toiselle kierrokselle lasten kertomusten vuoksi – tämä teema toistuu myös nyt vireillä olevassa prosessissa.
Seksuaalirikossyytteet
Hieman hovioikeuden ensimmäisen vapauttavan tuomion jälkeen syyskuussa 2011 poliisi vangitsi Auerin ja hänen silloisen miesystävänsä Jens Kukan todennäköisin syin epäiltynä lapsiinsa kohdistuneesta törkestä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Nämä epäilyt alkoivat lasten ollessa jo sijoitettuina ja perustuivat kolmen nuorimman lapsen kertomukseen – vanhin lapsista kertoi, ettei mitään seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtunut.
Tässäkin prosessissa on esitetty hyvin mielenkiintoisia yksityiskohtia, joihin en tässä mene tarkemmin. Tärkeä on huomata, että näille yksityiskohdille ei löydetty objektiivisia todisteita eli ne olivat täysin lasten kertomuksen varassa ja näyttö asiassa perustuikin loppujen lopuksi lasten kertomuksiin ja niitä analysoineiden asiantuntijoiden lausuntoihin.
Käräjäoikeus kesäkuussa 2012 kuitenkin tuomitsi Auerin ja Kukan äänestystuloksella 2-1 useasta rikosnimikkeestä, kuten kahdesta törkeästä raiskauksesta ja kolmesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, seitsemän ja kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen.
Asiasta valitettiin hovioikeuteen, joka kesäkuussa 2013 katsoi Auerin syyllistyneen käräjäoikeudessa tuomittujen nimikkeiden lisäksi kolmeen törkeään pahoinpitelyyn ja korotti Auerin saamaa tuomiota kuudella kuukaudella.
Auer ja Kukka hakivat asiassa valituslupaa korkeimmalta oikeudelta, joka hylkäsi valituslupahakemuksen kesäkuussa 2014 ja siten hovioikeuden tuomio jäi voimaan.
Auer ja Kukka valittivat asiasta myös Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT), koska kokivat oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tulleen rikotuksi. EIT ei ottanut valitusta käsiteltäväkseen.
Ensimmäisen kerran tuomion purkua haettiin toukokuussa 2016 ulkomailta saatujen asiantuntija-arvioiden perusteella, mutta KKO hylkäsi hakemuksen marraskuussa 2016.
Miksi sitten asiaa käsitellään juuri nyt oikeudessa? Kuten uutisista voi lukea, lapset ovat kertoneet, ettei heidän aiemmat kertomuksensa pidä paikkaansa. Tämän perusteella asiassa haettiin jälleen tuomion purkua ja KKO joulukuussa 2024 purki aiemmin annetun päätöksensä. Kuten aiemmin kerroin, koko tuomio perustui näihin lasten kertomuksiin, minkä vuoksi purkuhakemus tällä kertaa menestyi.
Kuitenkin tuomion purkaminen ei tarkoita sitä, että asia olisi automaattisesti edennyt uudelleen käsiteltäväksi tuomioistuimessa. Syyttäjä kuitenkin päätti nostaa syytteen uudelleen asiassa. Yksi syy syytteen nostamiselle oli se, että valtio ei joutuisi maksamaan Auerille ja Kukalle syyttömänä vankilassa oloajasta rahaa eli ns. “koppikorvauksia” – tämä on lausuttu julkisesti esim. Ylen uutisessa.
Aiemmassa prosessissa on todettu oikeusoppineiden voimin, että näyttökysymys tapauksessa on hyvin hankala ja että tuomio perustui olennaisilta osilta lasten kertomuksiin. Onkin hyvin kyseenalaista, että syytettä on lähdetty ajamaan korvausten vuoksi – korvausten, joita syyttömäksi todetuille henkilöille maksetaan, kun he ovat olleet vankeudessa vapautensa menettäneinä.
Oikeus on voittanut taas?
Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa siitä, että jokainen rikoksesta syytetty on syytön kunnes toisin todistetaan. Käytännössä oikeudenkäynnissä on näytön perusteella näytettävä, että ei jää varteenotettavaa epäilyä syytetyn syyttömyydestä. Silloin, kun todistelu pohjautuu pääosin asianomistajan kertomukseen, on näyttökysymys erittäin oleellinen. Kertomuksen tulee olla niin luotettava, että syyksiluettava tuomio voidaan siihen tukeutuen tuomita – jos kertomus ei ole johdonmukainen tai se on ristiriitainen, ei syytettyä voida katsoa syylliseksi vain kertomuksen pohjalta. Vaikka kertomus olisi sinänsä luotettava, voi syytetty omalla kertomuksellaan tuoda esille vaihtoehtoisen teonkuvauksen. Jos tämä vaihtoehtoinen teonkuvaus on sinänsä luotettava, jää lähtökohtaisesti asiassa varteenotettava epäily syyllisyydestä.
Nyt asiaa käsitellään taas yksityiskohtaisesti mediassa päivittäisessä seurannassa eikä ihme sillä kyse on koko oikeusjärjestelmämme luotettavuuden arvioinnista. Koko tämä saaga korostaa sitä, kuinka syyttömyysolettamaa ei voida pitää itsestään selvyytenä. Molemmat prosessit ovat perustuneet lasten kertomuksille, jotka he nyt aikuisena kertovat olevan valetta ja perustuneen epäasialliseen painostukseen. Onkin hyvin traagista miten koko tämä prosessi on vaikuttanut heihin ja asettaa oikeusjärjestelmämme kyseenalaiseksi, kun tuomioita perustetaan kertomusten varaan ilman objektiivisia todisteita – tai hyvin heikoilla objektiivisilla todisteilla.
Olisikin mielenkiintoista saada taloudellinen vaikutustenarviointi siitä kuinka paljon oikeusprosessiin käytetään resursseja tässä tapauksessa ja kuinka paljon enemmän se maksaa kuin koppikorvausten maksaminen. Jatketaan tämän tapauksen seuraamista sillä aikaa mediassa ja katsotaan mihin hintalappu asettuu.
Asianajaja, lupalakimies ja julkinen oikeudenkäyntiavustaja
Olen usein törmännyt siihen, ettei ymmärretä, mitä eroa on luvan saaneella oikeudenkäyntiavustajalla eli ns. lupalakimiehellä, julkisella oikeudenkäyntiavustajalla ja asianajajalla.
Usein luullaan, että asianajaja on se joka on ns. pätevin edellä mainituista, vaikka näin ei ainakaan automaattisesti ole.
Lisäksi puhutaan lakimiehistä, juristeista, oikeusnotaareista (ON), oikeustieteen maistereista (OTM), oikeustieteen kandidaateista (OTK), oikeustieteen tohtoreista (OTT), oikeustieteen lisensiaateista (OTL), oikeustradenomeista sekä varatuomareista. Tässä hieman selkeyttä näille sanoille.
Juristi ja lakimies
Juristi ja lakimies ovat synonyymeja eli ne tarkoittavat samaa asiaa. Näillä sanoilla tarkoitetaan ketä tahansa ylemmän yliopistotasoisen oikeustieteellisen tutkinnon suorittanutta henkilöä.
Oikeusnotaari (ON)
Oikeusnotaari on alempi oikeustieteellinen tutkinto. Tyypillisesti oikeusnotaarin tutkinnon suorittavat jatkavat myös opintojaan oikeustieteen maistereiksi (OTM) ja hakiessasi oikikseen haet oikeammin suorittamaan oikeusnotaarin ja oikeustieteen maisterin tutkintoja.
Oikeustieteen maisteri (OTM), Oikeustieteen kandidaatti (OTK)
Oikeustieteen maisteri ja oikeustieteen kandidaatti ovat molemmat ylemmän yliopistotasoisen oikeustieteellisen tutkinnon nimikkeitä. Oikeustieteen kandidaatin tutkinnon sai ennen vuotta 2005 ja sen jälkeen ylemmän tutkinnon nimike on ollut oikeustieteen maisteri.
Oikeustieteen tohtori (OTT), oikeustieteen lisensiaatti (OTL)
Oikeustieteen tohtori ja oikeustieteen lisensiaatti ovat vaihtoehtoisia oikeustieteellisiä jatkotutkintoja. Oikeustieteen lisensiaatiksi ei ole voinut hakea enää vuoden 2023 jälkeen, joten lisensiaatin tutkinto jäi väliaikaiseksi kokeiluksi. Tarkemmin näistä tietoa Helsingin yliopiston sivuilta.
Oikeustradenomi
Oikeustradenomi on ammatillisen korkeakoulututkinnon nimike eli AMK-tutkinto. Oikeustradenomin tutkinnon saaneita ei tyypillisesti kutsuta lakimiehiksi tai juristeiksi kuten ei myöskään oikeusnotaarin tutkinnon suorittaneita.
AMK-tasolla on myös ylempiä AMK-tutkintoja, joilla on liitäntä oikeuteen kuten “oikeudellinen erityisosaaminen ja oikeusmuotoilu”, mutta tämä tutkinto ei vastaa oikeustieteen maisterin tutkintoa etenkään, kun puhutaan oikeudenkäyntiavustajista. Muodollisesti ylempi AMK-tutkinto on julkisella sektorilla vastaava kuin yliopiston ylempi tutkinto.
Varatuomari
Varatuomarin arvonimi myönnetään hakemuksesta henkilöille, jotka ovat suorittaneet tuomioistuinharjoittelun eli auskultoinnin. Varatuomarit ovat siis harjoitelleet tuomarin tehtävää vuoden verran. Arvonimen myöntää tuomarinkoulutuslautakunta.
Asianajaja
Asianajajalla tarkoitetaan juristia, joka on Suomen asianajajat -järjestön jäsen. Asianajajan tittelin saaminen edellyttää tiettyä määrää työkokemusta ja asianajajatutkinnon suorittamista.
Suomen asianajajien sivustolla käytetään termiä “neljän vuoden sääntö”, jolla tarkoitetaan asianajajaksi hakemisen edellyttämää neljän vuoden työkokemusta.
Neljän vuoden työkokemuksesta kaksi vuotta tulee olla varsinaisesti ns. asianajollista, eli käytännössä asianajotoimistossa tai lakiasiaintoimistossa luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan tai asianajajan alaisuudessa/valvonnassa työskentelyä. Näistä neljästä työkokemusvuodesta kaksi pitää olla oikeustieteen maisteriksi (OTM) valmistumisen jälkeen.
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja (lupalakimies)
Luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan (lupalakimies) osalta taas työkokemusta edellytetään OTM tutkinnon valmistumisen jälkeen ainoastaan yksi vuosi tai asianajajatutkinnon suorittamista, jolloin luvat toimia oikeudenkäyntiavustajana saa sen suoritettuaan.
Käytännössä siis on mahdollista toimia lupalakimiehenä heti valmistumisen jälkeen, jos asianajajatutkinnon on suorittanut opiskeluaikana ja asianajajana kahden vuoden kuluttua valmistumisesta.
Julkinen oikeudenkäyntiavustaja
Julkinen oikeudenkäyntiavustaja työskentelee virkasuhteessa oikeusaputoimistossa ja hoitaa tuomioistuinasioita samaan tapaan kuin asianajaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja. Julkinen oikeudenkäyntiavustaja saa virkansa puolesta hoitaa tuomioistuinasioita.
Oikeudenkäyntiavustaja
Oikeudenkäyntiavustaja on kattotermi kaikille juristeille, jotka auttavat asiakkaitaan oikeudenkäynneissä.
Mitä eroa on juristilla, asianajajalla ja lupalakimiehellä?
Käytännössä vain lupalakimiehet, asianajajat ja julkiset oikeudenkäyntiavustajat saavat toimia isossa osassa oikeudenkäyntejä osapuolten oikeudellisena avustajana. Minkäänlaisia lupia ei tarvita suurimpaan osaan hallinto-oikeuksissa käsiteltäviin asioihin (pois lukien lastensuojeluasiat), kun taas yleisissä tuomioistuimissa, kuten käräjäoikeuksissa, tarvitaan oikeutus toimia oikeudenkäyntiavustajana.
Tämä oikeutus voi olla lupalakimiehen luvat, asianajajan nimike tai julkisen oikeudenkäyntiavustajan virka. Kaikki mainitut ovat kuitenkin myös samaan aikaan juristeja.
Juristi on yleisempi sana, joka kattaa myös sellaiset oikeustieteellisen koulutuksen saaneet henkilöt, jotka eivät toimi oikeudenkäyntiavustajina eli eivät “prosessaa”, kuten yritysten omat juristit tai julkissektorilla työskentelevät juristit.
Kaikilla oikeudenkäyntiavustajilla on kuitenkin yhtälailla ammattillinen pätevyys hoitaa asioita tuomioistuimissa. Se haluaako joku olla asianajaja tai lupalakimies liittyy pitkälti siihen millä tavalla työtään haluaa tehdä. Me emme voisi esimerkiksi ryhtyä kehittämään innovatiivisia oikeudellisia palveluja asianajajina, minkä vuoksi haluamme nimenomaisesti olla lupalakimiehiä.
Yhtä lailla asianajajien, lupalakimiehien ja julkisten oikeudenkäyntiavustajien toimintaa valvotaan.
Toivottavasti tämä blogi selventää näihin oikeudelliseen ammattiin liittyvien sanojen merkitystä!
Wolt tarjoaa työsuhteita läheteille
YLE uutisoi, että Wolt taipui tarjoamaan työsuhteita läheteilleen, mutta hakee silti Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöksen KHO:2025:41 purkamista. Lue edellinen blogipostauksemme, mitä ennakkopäätöksen purkamisen hakeminen tarkoittaa.
Uutisesta käy ilmi, että työsuhteita tarjotaan vain hyvin pienelle osalle lähettejä. Jos lähetti on Suomessa oleskeluluvan perusteella, on lähetin otettava huomioon myös oleskelulupansa, kun hänelle tarjotaan työsuhdetta aiemman yrittäjyyden sijaan.
Koska kaikki lähetit ovat toistaiseksi toimineet yrittäjäperusteisesti, on heidän oleskelulupansa perustunut yritystoimintaan ulkomaalaislain 79 §:n mukaisesti. Jos yrittäjän oleskeluluvan saaneelle lähetille tarjotaan työsuhdetta, hänen on haettava uutta oleskelulupaa työsuhteen perusteella ja tällöin lähetin sekä hänen työnantajansa on täytettävä ulkomaalaislain 71 - 72c §:n vaatimukset.
Merkittävänä erona näiden oleskelulupien välillä on se, että lähtökohtaisesti työntekijän oleskelulupa myönnetään vain, jos kotimaista työvoimaa ei ole käytettävissä tähän työhön. Yrittäjän oleskeluluvassa ei ole tätä rajoitusta.
Eli jos toimit yrittäjän oleskeluluvan perusteella Suomessa ja sinulle tarjotaan työsuhdetta, työnantajan tulisi ottaa oleskeluluvan muutoksen tarve huomioon ja sinun tulee yhdessä työnantajan kanssa hakea työntekijän oleskelulupaa.
Tämä ei koske henkilöitä, joilla on pysyvä oleskelulupa. Kuitenkin pysyvän oleskeluluvan saamiseen tulleet kiristykset tarkoittavat sitä, että jos haluat saada pysyvän oleskeluluvan, on sinun huolehdittava oikeasta oleskeluluvasta tilanteeseesi sopien, jotta oleskeluusi ei tule katkoa.
Jos tarvitset apua oleskelulupasi kanssa, ole yhteydessä!
Syyskuulumisia
Kiirettä on pitänyt, niin ettei tännekään ole ehditty juuri mitään päivitellä. Metsässä ollaan kuitenkin käyty rauhoittumassa ja tähän lahottajasieneen (ei tunnistettu lajia - kerro jos tiedät?) liittyen tuli mieleen, että tää kuvastaa hyvin, mitä käy lapselle, joka joutuu vuodesta toiseen elämään riitaisassa perhetilanteessa. Lapsi ei kestä vanhempien jatkuvaa riitelyä, vaan se hajoaa pikkuhiljaa. Lapsi ei (yleensä) heti tajua, että joku on pielessä, vaan pitää oman perheen toimintatapoja normaaleina ja puolustaa vanhempiaan. Riitely ja huono ilmapiiri kuitenkin syö lasta sisältäpäin pikkuhiljaa, ihan niinku tän kuvan sieni "syö"puuta. Toinen metsäaiheinen osuva vertauskuva riitelyyn (lapsiperheessä) on 🍄. Riitely on myrkkyä ja aikuisten velvollisuus on opetella rakentavia taitoja riidellä ja ratkoa konflikteja. Myös kouluissa pitäisi opettaa yhä enemmän ihmissuhdetaitoja, riidanratkaisutaitoja ym, vaikka vastuuta ei voidakaan sysätä koululle yksinomaan - molempi parempi.
Usein huoltoriidoissa taustalla on vuosikausia jatkunut riitely, joka lopulta päätyy vuosia kestäväksi oikeusprosessiksi ja oikeussaliin draamanäytelmäksi, missä saa juristina nähdä ja kuulla ihan uskomattomiakin juttuja. Useimmiten tuntuu ihan uskomattomalta, miten riitelevät vanhemmat ei vaan kerta kaikkiaan pysty päästämään irti riidasta, jotta lapsi/lapset ei kärsi.
Henkilökohtaisesti pidän huoltokeissejä mielenkiintoisina niiden psykologisen aspektin takia ja koen, että mulla on niihin sopiva luonne ja osaaminen. Silti ne on rankkoja ja joka kerta toivoisi, ettei kukaan lapsi joutuisi kokemaan sellasia juttuja.
Koitetaan aikuiset siis olla sovussa ja jos riitaa tulee, sovitaan se mahdollisimman nopeasti ja asiallisesti, eikä varsinkaan käytetä lapsia riitelyn välineenä! 🚨
Ps. Suunnitteilla täysin uudenlainen riitelynratkaisukonsepti, stay tuned 😎🤓🧘♂️🧘♀️
Syysterveisin,
Julia 💚
Wolt hakee KHO:n ennakkopäätöksen purkua
Wolt hakee Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) “Lähetit ovat työntekijöitä” ennakkopäätöksen purkua - mitä se tarkoittaa?
KHO on ennakkopäätöksessään KHO:2025:41 linjannut, että Woltin ruokalähetit toimivat työsuhteessa eikä yrittäjinä, kuten Wolt ja muut alustatalousyritykset ovat tähän asti toimineet.
Wolt on kuitenkin päättänyt olla tyytymättä KHO:n päätökseen ja Wolt onkin hakenut KHO:n päätöksen purkua. Mutta mitä tämä tarkoittaa — miten korkeimman tuomioistuimen ennakkopäätöksen purkua voi edes hakea?
Kyseessä on juridisesti ylimääräisestä muutoksenhausta, josta säädetään tässä tapauksessa hallintoprosessilain (laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa) 13 luvussa. Myös Korkeimman oikeuden (KKO) päätöksiin voi kohdistaa ylimääräisiä muutoksenhakukeinoja, mutta niistä säädetään eri tavalla kuin hallintoasioiden osalta, joten en käsittele niitä tässä blogissa.
Hallintoprosessilain 113 §:ssä kerrotaan ylimääräiset muutoksenhakukeinot hallinto-asioissa: menetetyn määräajan palauttaminen ja lainvoimaisen päätöksen purkaminen. Tässä tapauksessa kyse on siis KHO:n päätöksen purkamisen hakemisesta.
Hallintoprosessilain 117 §:ssä säädetään purkamisen edellytyksistä.
Ensinnä on huomattava, että purkuhakemus voi kohdistua sekä lainvoimaiseen hallintopäätökseen että lainvoimaiseen hallintotuomioistuimen päätökseen.
Lainvoimaisuudella tarkoitetaan sitä, että asiaan ei voi enää hakea säännönmukaisin muutoksenhakukeinoin muutosta eli asiasta ei voi enää valittaa. Eli joko kyse on ratkaisusta, joka on jäänyt lainvoimaiseksi muutoksenhakuajan päätyttyä tai asiasta, josta ei voi hakea enää oikaisua tai muutosta.
Tässä tapauksessa kyse on asiasta, johon ei voi hakea enää muutosta, koska asian on ratkaissut ylin siihen asiaan soveltuva tuomioistuin eli KHO.
Purkuhakemuksen ei ole siis pakko kohdistua KHO:n päätökseen vaan myös lainvoimainen hallintopäätös eli viranomaisen tekemä päätös, josta ei ole syystä tai toisesta haettu oikaisua tai valitettu, voi olla purkamisen kohteena.
Voidaan siis päätellä myös, että lähtökohtaisesti KHO:n päätöksen purkamisen hakemiselle on korkeampi kynnys kuin alemman tason päätökselle — KHO:n ennakkopäätöksen purkamiselle on vielä korkeampi kynnys.
Purkamisen hakemiselle on neljä eri perustetta:
asianosaiselle ei ole annettu oikeutta tulla kuulluksi tai asian käsittelyssä on tapahtunut muu menettelyvirhe;
päätös perustuu sellaiseen ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen;
asiaan on tullut uutta selvitystä, joka olisi voinut olennaisesti vaikuttaa asiaan, eikä johdu hakijasta, että selvitystä ei ole aikanaan esitetty;
päätös on niin epäselvä tai puutteellinen, ettei siitä käy ilmi, miten asia on ratkaistu.
Perusteen lisäksi edellytetään, että päätös loukkaa yksityisen oikeutta tai jos yleinen etu vaatii päätöksen purkamista.
Tässä tapauksessa Wolt on hakenut päätöksen purkamista pääasiassa 2. kohdan perusteella eli heidän mielestään KHO:n ennakkopäätöksessä on ilmeinen lain soveltamisen virhe, mutta he viittaavat myös 1. kohdan mukaiseen menettelyvirheeseen.
Tiedotteessaan Wolt perustelee näkemystään sillä, että “Tuomioistuin esimerkiksi torjui virheellisin perustein Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) alustatyötä koskevan ns. Yodel-päätöksen merkityksen ja jätti pyytämättä EUT:lta ennakkoratkaisua työaikadirektiivin tulkinnasta.”
Tiedotteessa ei tietenkään ole Woltin purkuhakemuksen kaikkea argumentaatiota, joten tästä en voi tehdä johtopäätöstä siitä, onko kyseessä “ilmeinen” lain soveltamisen virhe — kuten “ilmeinen” sanasta ilmenee on tässä soveltamiskynnys kuitenkin korkea. Etenkin, kun kyseessä on ylimmän hallintotuomioistuimen antamasta ennakkopäätöksestä, jolla pyritään ohjaamaan laintulkintaa.
Menettelyvirheen osalta KHO:lla on itsenäinen ratkaisuvalta siinä, katsooko se käsiteltävän EU-liitännäisen asian edellyttävän EUT:n ennakkoratkaisun pyytämistä. KHO on tässä ratkaisussaan käsitellyt kattavasti EUT:n aiempaa ratkaisukäytäntöä ja katsonut, ettei tähän asiaan tarvitse uutta ennakkoratkaisua. Menettelyvirhe perusteena vaikuttaa siis heikolta, joskaan ei mahdottomalta.
Jos päätöksen todetaan olevan virheellinen, on helposti perusteltavissa sen loukkaavan yksityisen oikeutta, joten tämä edellytys täyttynee, jos purkuhakemus muilta osin menestyy.
On jännittävää seurata miten tämän asian käsittely etenee. Olisi erittäin poikkeuksellista, että KHO purkaisi ennakkopäätöksenä antamansa päätöksen ylimääräisen muutoksenhaun myötä ja jos näin kävisi, se olisi juridisesti hyvin mielenkiintoista!
Jos mietit miten tämä KHO:n ratkaisu vaikuttaa nyt sinuun alustatyöntekijänä purkuhakemuksesta riippumatta — joko työsuhteen olemassaolon kannalta tai oleskelulupasi kannalta — ole yhteydessä meihin!
Tekoälyasetus tulee - Tekoälylukutaito on jo tarpeen
Euroopan unionin tekoälyasetus (AI Act) on hyväksytty, ja sen soveltaminen alkaa vaiheittain. Asetus sääntelee tekoälyjärjestelmien kehittämistä, markkinoille saattamista ja käyttöä EU:ssa. Se painottaa turvallisuutta, perusoikeuksia ja luotettavuutta. Asetuksessa tekoälyjärjestelmät luokitellaan riskitason mukaan: korkean riskin järjestelmille asetetaan tiukimmat vaatimukset, ja tietyt perusoikeuksia uhkaavat käytännöt kielletään kokonaan.
Samalla asetus korostaa tekoälylukutaidon merkitystä. Se ei ole vain tulevaisuuden taito, vaan olennainen osa asetuksen noudattamista ja tekoälyn vastuullista käyttöä jo nyt. Esimerkiksi läpinäkyvyysvaatimukset ja tarve ymmärtää järjestelmien toimintaa edellyttävät henkilöstöltä perustason ymmärrystä tekoälystä.
Tekoälyasetuksen aikataulu
Asetus tuli voimaan elokuussa 2024. Sen eri osia aletaan soveltamaan seuraavasti:
Helmikuu 2025:
Luvuista 1 ja 2 tekoälylukutaitoa (Artikla 4) sekä kiellettyjä tekoälykäytäntöjä (Artikla 5) koskevat säännökset tulevat sovellettaviksi.
Elokuu 2025:
Yleiskäyttöisiä tekoälymalleja (GPAI) koskevat hallinnointi- ja läpinäkyvyyssäännöt tulevat sovellettaviksi.
Myös sakkoja ja seuraamuksia koskevat säännökset astuvat voimaan.
Noin toukokuu 2026 (24 kk voimaantulosta):
Suurin osa asetuksen säännöksistä tulee sovellettaviksi. Tämä sisältää korkean riskin tekoälyjärjestelmiä (listattu asetuksen liitteessä III, esim. koulutus, työllistäminen, lainvalvonta, kriittinen infrastruktuuri) koskevat velvoitteet.
Noin toukokuu 2027 (36 kk voimaantulosta):
Velvoitteet tulevat voimaan niille korkean riskin järjestelmille, jotka kuuluvat EU:n tuotelainsäädännön piiriin (listattu asetuksen liitteessä II).
Miksi tekoälylukutaito on välttämätön jo nyt?
Tekoälyasetuksen myötä tekoälylukutaidosta tulee entistä tärkeämpi osa organisaation toimintaa.
Vaatimustenmukaisuus:
Asetuksen noudattaminen (esim. läpinäkyvyys, ihmisvalvonta, riskienhallinta) edellyttää käytössä olevien tekoälyjärjestelmien ymmärtämistä.
Riskienhallinta:
Henkilöstön on kyettävä tunnistamaan tekoälyn käyttöön liittyviä riskejä ja toimittava asetuksen vaatimalla tavalla.
Vastuullisuus ja etiikka:
Tekoälylukutaito auttaa tekemään tietoon perustuvia ja eettisesti kestäviä päätöksiä tekoälyn hyödyntämisestä.
Tehokas hyödyntäminen:
Ymmärrys tekoälyn mahdollisuuksista ja rajoituksista auttaa organisaatiota käyttämään sitä turvallisesti ja innovatiivisesti.
Miten valmistaudut asetuksen täysimittaiseen soveltamiseen?
Tunnista ja luokittele: Kartoita käytössä olevat tekoälyjärjestelmät ja arvioi niiden riskitaso asetuksen mukaisesti.
Vahvista osaamista: Panosta henkilöstön tekoälylukutaidon kehittämiseen koulutuksilla, joita myös me tarjoamme. Tämä on jatkuva prosessi.
Päivitä prosessit: Sisällytä asetuksen vaatimukset organisaation prosesseihin (hankinta, kehitys, käyttö, riskienhallinta).
Hanki asiantuntija-apua: Lakiasiantuntijamme auttavat tulkitsemaan asetusta ja sen vaikutuksia toimintaanne.
Tekoälyasetus on tullut voimaan, ja sen myötä tekoälylukutaidon merkitys korostuu.
Valmistautuminen ja osaamisen kehittäminen kannattaa aloittaa jo tänään.
Tarvitsetko apua tekoälyasetukseen liittyvissä kysymyksissä? Ota meihin yhteyttä!
Vammaisten oikeudet – yhdenvertaisuutta ja osallisuutta kaikille
Vammaisten henkilöiden oikeudet ovat ihmisoikeuksia, jotka takaavat vammaisille henkilöille yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua yhteiskunnan eri osa-alueille. Nämä oikeudet pohjautuvat kansainvälisiin sopimuksiin, kuten YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimukseen, sekä kansalliseen lainsäädäntöön.
Keskeiset oikeudet:
Yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys: Vammaisia henkilöitä ei saa syrjiä missään elämänvaiheessa. Heillä on oikeus samanlaiseen kohteluun kuin muilla kansalaisilla.
Esteettömyys: Vammaisilla henkilöillä on oikeus esteettömään ympäristöön, tiedonsaantiin ja palveluihin. Tämä koskee niin fyysistä kuin digitaalista ympäristöäkin.
Osallisuus: Vammaisilla henkilöillä on oikeus osallistua aktiivisesti yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja kulttuurielämään.
Itsenäinen elämä: Vammaisilla henkilöillä on oikeus tehdä omat valintansa ja elää itsenäisesti. Heillä on oikeus tarvittaviin tukitoimiin.
Koulutus ja työ: Vammaisilla henkilöillä on oikeus yhdenvertaiseen koulutukseen ja työllistymiseen.
Terveys: Vammaisilla henkilöillä on oikeus yhdenvertaisiin terveyspalveluihin.
Oikeudellisia pulmatilanteita:
Tässä muutamia konkreettisia esimerkkejä, joissa voimme olla avuksi
Syrjintä: Työnhaussa, palveluiden saannissa tai asunnon vuokraamisessa voi esiintyä syrjintää vammaisuuden perusteella.
Esteettömyys: Julkisissa tiloissa, työpaikoilla tai asunnoissa voi olla esteettömyysongelmia, jotka vaikeuttavat vammaisten henkilöiden liikkumista ja osallistumista.
Vammaispalvelut: Vammaispalveluiden saannissa voi olla ongelmia, esimerkiksi henkilökohtaisen avun tai apuvälineiden saamisessa.
Työelämä: Työnantaja ei välttämättä tee tarvittavia mukautuksia työpaikalla vammaisen työntekijän tarpeisiin, tai työsuhde voidaan purkaa syrjivästi.
Holhoustoimi: Vammaisen henkilön oikeuksien turvaamiseksi voidaan tarvita holhoustoimenpiteitä.
Perintöoikeus: Vammaisen henkilön oikeudet perinnönjaossa voivat olla epäselviä.
Haasteet ja edistys:
Vaikka vammaisten oikeudet ovat periaatteessa tunnustettuja, niiden toteutumisessa on edelleen haasteita. Esimerkiksi esteettömyys ei ole vielä täysin toteutunut monissa paikoissa, ja asenteet vammaisia kohtaan voivat olla syrjiviä.
Viime vuosina on kuitenkin tapahtunut merkittävää edistystä. Lainsäädäntöä on kehitetty, ja tietoisuus vammaisten oikeuksista on lisääntynyt. Vammaisjärjestöt tekevät tärkeää työtä oikeuksien edistämiseksi.
Tärkeimmät lait ja sopimukset Suomessa:
Suomen perustuslaki
YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimus
Yhdenvertaisuuslaki
Vammaispalvelulaki
Laki kehitysvammaisten erityishuollosta
Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluista
Lisätietoa:
Invalidiliitto
Ihmisoikeuskeskus
Yhdenvertaisuusvaltuutettu
Kehitysvammaisten tukiliitto ry
Vammaisten oikeuksien toteutuminen on keskeinen osa oikeudenmukaista ja yhdenvertaista yhteiskuntaa. Jokaisella on oikeus elää täysipainoista ja arvokasta elämää, riippumatta vammasta.
Lastensuojelu ja huostaanotto - älä jää yksin, hanki oikeudellista apua
Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja tasapainoiseen lapsuuteen. Valitettavasti kaikki lapset eivät saa nauttia näistä oikeuksista ja silloin astuu kuvaan lastensuojelu. Aina lastensuojelukaan ei toimi halutulla tavalla, jolloin kannattaa pyytää avuksi asiaan perehtynyt juristi.
Lapsen oikeudet pähkinänkuoressa
Lapsen oikeuksien sopimus: YK:n lapsen oikeuksien sopimus on kansainvälinen sopimus, joka määrittelee lapsen oikeudet. Suomi on sitoutunut noudattamaan tätä sopimusta.
Lapsen etu ensisijaisena: Kaikissa lasta koskevissa päätöksissä on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
Oikeus turvallisuuteen ja huolenpitoon: Lapsella on oikeus elää turvallisessa ympäristössä ja saada tarvitsemaansa huolenpitoa.
Oikeus mielipiteen ilmaisuun: Lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä ja tulla kuulluksi itseään koskevissa asioissa.
Lastensuojelu – kun lapsen hyvinvointi on uhattuna
Lastensuojelu on yhteiskunnan keino turvata lapsen hyvinvointi, kun vanhemmat eivät siihen kykene. Lastensuojelun tarve voi syntyä esimerkiksi silloin, jos lapsi kohtaa:
Fyysistä tai henkistä väkivaltaa
Laissa määriteltyjä puutteita huolenpidossa
Oman käytöksen aiheuttamaa haittaa
Huostaanotto ja sijoitus – viimesijaiset keinot
Huostaanotto: Huostaanotto on vakava toimenpide, jossa lapsen huoltajuus siirretään kokonaan tai osittain sosiaaliviranomaisille. Huostaanottoon turvaudutaan vain, jos lievemmät toimenpiteet eivät riitä turvaamaan lapsen etua.
Sijoitus: Huostaanoton jälkeen lapsi voidaan sijoittaa esimerkiksi sijaisperheeseen tai lastenkotiin. Sijoituksen tavoitteena on tarjota lapselle turvallinen ja kehittävä kasvuympäristö.
Miten toimia, jos olet huolissasi?
Jos olet huolissasi lapsen hyvinvoinnista tai kohtaat ongelmia lastensuojelun kanssa, on tärkeää hakea apua. Tarjoamme asiantuntevaa neuvontaa ja tukea kaikissa lasten oikeuksiin liittyvissä kysymyksissä.
Ota yhteyttä lastensuojeluun: Jos epäilet, että lapsi on vaarassa, tee lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä. Joskus tosin nimettömiä täysin perättömiä lastensuojeluilmoituksia tehdään kiusantekona - autamme myös näissä tilanteissa tarvittaessa.
Mikäli kohtaat epäkohtia lastensuojelun toiminnassa, teemme puolestasi muistutuksen kohtaamiesi epäkohtien perusteella. Parhaimmillaan epäkohta ratkeaa jo tällä. Mikäli muistutus ei johtanut haluamaamme lopputulokseen ja asiasta on mahdollista valittaa teemme puolestasi valituksen. Mikäli asiasta ei voida valittaa, teemme puolestasi kantelun viranomaiselle.
Lastensuojelu ei valitettavasti tällä hetkellä toimi parhaalla mahdollisella tavalla, eikä lain mukaisia palveluita ja toimintaa eritoten resurssipulasta (tai muista syistä) johtuen aina voida taata. Valitettavasti (tai onneksi niiden onnekkaiden osalta joita seuraava koskee) välillä on siten, että juristin avulla voidaan kuitenkin päästä tavoiteltuun lopputulokseen. Juristi toimii ikään kuin pelotteena, jolloin lastensuojelussa (tai muussa viranomaisessa) toimitaan todennäköisemmin lainmukaisesti. Kaikilla ei tietenkään ole tähän taloudellista mahdollisuutta, mutta valtion tarjoamaa oikeusapua on kuitenkin saatavilla tietyissä tapauksissa. Selvitämme tarvittaessa puolestasi, onko asiasi sellainen.